Siskojen blogi

Tarinoita syöpämatkan varrelta

EMMI      ELLA      HENKKUMAARIA     JANE       LEENA     ME KAKSI      TIINA      SISKOT      VIERASKYNÄ     BLOGI      ETUSIVU

Syöpätinder

Syöpätinder

Ennen syöpää oli deittailurintamani jo surullisen kuuluisa, mutta voi pojat, kylläpä syöpädiagnoosi teki siitä entistäkin surkuhupaisamman.  Kaikenmaailman vipeltäjää oli tielleni eksynyt, mutta syöpä teki todellisen vedenjakajan tällä rintamalla. On rinnalle jääviä,...

#toosanauha

#toosanauha

Entisenä viestinnän ammattilaisena minua usein huvittaa ja ärsyttää nykypäivän mainonta. Lokakuu on Roosa nauhan aikaa. Kampanja on tärkeä ja kerää rahaa rintasyövän tutkimukseen. Tuntuu siltä, että enenevässä määrin me tavalliset ihmiset tulemme itse maksamaan...

Se tuli ihan puskista

Se tuli ihan puskista

Se tuli ihan puskista… noinhan me ihmiset usein sanomme, kun tapahtuu jotain odottamatonta, yleensä ei niin mukavaa. Rintasyöpädiagnoosi nuorelle kaikin puolin hyvätapaiselle naiselle on mitä suurimmassa määrin tieto puskista, kun välttämättä lääkärikään ei syövän...

Lisää aikaa

Lisää aikaa

Miltä tuntuu herätä joka aamu tietäen, että ei parane enää? Katkeralta. Missä minun hyvät uutiset ovat? Kauanko minulla on aikaa? En tiedä, ei kukaan tiedä. Ehkä vuosi, ehkä kaksi, kuka ties viisi? Joka aamu lähden töihin kuin kaikki olisi ok. Kukaan ei tiedä...

1:3

1:3

On taas sadepäivä, taivas itkee ja niin itken minäkin. Ja kuitenkin raikas sade puhdistaa ilman ja pölyisen kotitien. Puhdistaakohan minun kyyneleeni sydämessäni olevan pimeyden? Tuleekohan pimeyden jälkeen valoisampaa? "Tuntuu, kuin kuolema asustaisi minussa jo, niin...

Kerro, kerro kuvastin

Kerro, kerro kuvastin

Viime viikkoina olen pohtinut paljon ulkonäköasioita. Osaksi ehkä tämän hassun hiuspehkon vuoksi. En ole raaskinut leikata sitä, kun se nyt kasvaa niin vallattomasti. Sain äidiltä kihartimen lainaan, jotta saan muotoiltua hiuksia edes johonkin malliin. Painon nousu on...

Oma maa mustikka?

Oma maa mustikka?

Kekkosen Suomeen syntyneenä minut aivopestiin jo varhain uskomaan, että on lottovoitto syntyä Suomeen, jossa me pienen maan kansalaiset olemme urheasti saavuttaneet parempaa laatua kuin missään muualla. Uskoin vilpittömästi, että suomalainen jäätelö on maailman...

Mitä haluaisit sanoa? Mitä haluaisit kuulla?

Mitä haluaisit sanoa? Mitä haluaisit kuulla?

Eilinen postaukseni kirvoitti kielet, mikä on hyvä asia. Siinä oli kyse sosiaalisessa mediassa pyörivistä viesteistä, joissa kiertoilmaisuin ollaan tukemassa rintasyöpätietoisuutta. Sain palautetta, että monia potilaita tämä loukkasi; meillä Siskoissa kun on myös...

Siskojen blogi

Siskojen eli syöpään sairastuneiden naisten kirjoituksia matkalta, jolle kukaan ei halunnut.

Kirjoittajat

Tutustu meihin

Kirjoittajat

Maailmaa pilke silmäkulmassa katsova leijonanharjainen tyttö, jonka arjen täyttää opiskelu, työt, ystävät ja ah niin kaunis elämä kaikessa ilossa ja surussa. Syövän käsittely tapahtuu huumorin ja sarkasmin kautta, ja toivottavasti osa teksteistäni saa myös sinut hymyilemään.

Emmin matka päättyi syyskuussa 2020.

Ella

Olen kokenut monenlaisia syöpämatkoja: tyttären, vertaisen ja omaisen. Sain rs-diagnoosin 32-vuotiaana, ja samaan aikaan äitini munasarjasyöpää hoidettiin. Hän kuoli joulukuussa 2018. Nyt opettelen kulkemaan omaa polkuani. Keskityn positiivisiin asioihin: aurinkoon, liikuntaan ja käsillä tekemiseen. Terveenä pysymiseen. Välillä suru ja kaipuu nostavat päätään. Se kuuluu asiaan.

Henkkumaaria

56-vuotias, oman elämänsä supernainen, joka sai matkalipun syöpämatkalle vasta lokakuussa -22. Syöpä on kuitenkin kulkenut mukana elämässä jo lapsuudesta asti.

Leena

Nuorena aikuisena rintasyöpään sairastunut elämänjanoinen kroonikkosisko. Kirjoitan syöpähoitojen siivittämästä onnellisesta arjestani elämäni valon, 10-vuotiaan pojan äitinä ja suurimman tukeni ja turvani, aviomieheni rinnalla. Positiivisella asenteella ja huumorilla kohti huomista.

Leenan matka päättyi loppuvuodesta 2020.

Jane

Kolmekymppinen 8-vuotiaan prinsessan yksinhuoltaja. Löydämme jokaisesta päivästä iloa ja toivoa rintasyöpädiagnoosista huolimatta. Sydäntä lähellä kuvataide, käsityöt ja pitkät kävelylenkit luonnossa.

Marjo

Kun perusterve, tupakoimaton viisikymppinen nainen saa keuhkosyöpädiagnoosin, se muuttaa monen asian merkitystä. Olen saanut lisää rohkeutta puhua ja kirjoittaa asioista ja tunteista niiden oikealla nimellä. Oli se sitten surua, pelkoja ja kuolemaa tai huumorilla höystettyjä arkipäivän kommelluksia tai hyvän olemassaolon huomaamista.

Me kaksi

ÄITI: Olen 58-vuotias, ja sairastanut rinta- ja munasarjasyöpää viisi vuotta. Kuljemme tyttäreni kanssa oikeasti ja symbolisesti samaa matkaa käsi kädessä.  TYTÄR: Äidin sairaus vie henkisiä voimia. On vaikeaa on iloita omista terveistä päivistä, kun äidillä niitä ei enää ole. Voimaa saan luonnosta ja ystävistä.

Äidin matka päättyi joulukuussa 2018.

Tiina

Rintasyöpädiagnoosi vuonna 2011. Siskojen aktivisti, visualisti ja ideanikkari. Haluaa vahvistaa potilaan ääntä ja puhua avoimesti pelottavistakin asioista. Uskoo, että yhdessä pystytään mihin vain.

Siskolan kuulumisia

Siskola on syöpään sairastuneiden naisten vertaisryhmä Facebookissa. Tässä kategoriassa ryhmän jäsenet kertovat kuulumisiaan ja purkavat tuntojaan. Siskojen laajemmat verkkosivut ja FB-ryhmään liittymisohjeet löytyvät osoitteesta siskola.fi

Vieraskynä

Vieraskynässä sana on vapaa. Kirjoittaja voi olla potilas, terveydenhuollon ammattilainen, perheenjäsen, omainen, kollega tai ystävä.

Seuraa ja tue meitä sosiaalisessa mediassa: