Valitse sivu
Tukkatrilogia 1

Tukkatrilogia 1

Eka, toka ja vika kerta? Lähes jokainen syöpäsisko tietää, miltä tuntuu menettää hiukset sairauden takia. Suurimmalle osalle se on vain väliaikainen elämänvaihe ja olotila. Niin se oli minullekin ekalla kerralla lähes kuusi (!) vuotta sitten. Lähdin mukaan leikkiin...
Minun onneni

Minun onneni

Turhan pitkä aika on mennyt viime kirjoituksestani. On ollut kiirettä. On ollut kiire elää. Nyt kun voin melko hyvin ja tauti ei etene, pitää ehtiä elää, olla onnellinen, toteuttaa kaikki unelmat. Koska huomisesta ei koskaan tiedä. Kello tikittää. Tänään on hyvä päivä...
Jaettu ilo on kaksinkertainen

Jaettu ilo on kaksinkertainen

“TT-kuvassa nähdään yhden tuumorin huomattavaa pienentymistä, muuten ei muutoksia” – kuulin juuri ennen joulua lääkärin vastaanotolla röntgenlääkärin lausunnosta. Wow! Ensimmäistä kertaa yli puoleentoista vuoteen oikeasti jotain vastetta! Kasvoilleni syttyi valo...
Säteily on suhteellista

Säteily on suhteellista

Olen miettinyt kuinka kauan etäpesäkkeet ovat keuhkoissani olleet. Reilun puolitoista vuotta ehdin oireista valittaa oirepolille. Lääkärin tapasin pariin otteeseen, mutta tt-kuvauslähetettä en saanut, koska ”on jo kuvattu niin paljon”. Eihän se syöpä niin nopeasti...
Lisää aikaa

Lisää aikaa

Miltä tuntuu herätä joka aamu tietäen, että ei parane enää? Katkeralta. Missä minun hyvät uutiset ovat? Kauanko minulla on aikaa? En tiedä, ei kukaan tiedä. Ehkä vuosi, ehkä kaksi, kuka ties viisi? Joka aamu lähden töihin kuin kaikki olisi ok. Kukaan ei tiedä...
Hoitoa side silmillä?

Hoitoa side silmillä?

“Keuhkolevinneisyys rintasyövässä on helppo juttu! Varsinkin HER2-positiivisilla. Elät varmasti hyvää elämää vielä ainakin 10 vuotta.” Nämä olivat ensimmäiset sanat, jotka kuulin puolitoista vuotta sitten onkologin suusta, kun olin saanut tiedon taudin leviämisestä....
X