Samoihin aikoihin, kun kirjoitin edellisen blogipostaukseni vuosi sitten, alkoi alamäki tautini suhteen. Vuoden aikana on kokeiltu kaikki markkinoilla olevat sytostaatit ja sädetystäkin keuhkoihin, mutta mistään ei ole apua taudin stabiilina pitämisen suhteen. Vuoden...
Huh. Viime viikot ovat olleet vaikeita. Samalla, kun pohdin omaa kohtaloani ja pikkumaisesti kuontaloni kohtaloa, rakas nuori kroonikkosiskomme vietti elämän viimeisiä hetkiä perheensä parissa saattohoidossa. Nuori sisko, minua kymmenisen vuotta nuorempi. Pienten...
Eka, toka ja vika kerta? Lähes jokainen syöpäsisko tietää, miltä tuntuu menettää hiukset sairauden takia. Suurimmalle osalle se on vain väliaikainen elämänvaihe ja olotila. Niin se oli minullekin ekalla kerralla lähes kuusi (!) vuotta sitten. Lähdin mukaan leikkiin...
Turhan pitkä aika on mennyt viime kirjoituksestani. On ollut kiirettä. On ollut kiire elää. Nyt kun voin melko hyvin ja tauti ei etene, pitää ehtiä elää, olla onnellinen, toteuttaa kaikki unelmat. Koska huomisesta ei koskaan tiedä. Kello tikittää. Tänään on hyvä päivä...
“TT-kuvassa nähdään yhden tuumorin huomattavaa pienentymistä, muuten ei muutoksia” – kuulin juuri ennen joulua lääkärin vastaanotolla röntgenlääkärin lausunnosta. Wow! Ensimmäistä kertaa yli puoleentoista vuoteen oikeasti jotain vastetta! Kasvoilleni syttyi valo...
Olen miettinyt kuinka kauan etäpesäkkeet ovat keuhkoissani olleet. Reilun puolitoista vuotta ehdin oireista valittaa oirepolille. Lääkärin tapasin pariin otteeseen, mutta tt-kuvauslähetettä en saanut, koska ”on jo kuvattu niin paljon”. Eihän se syöpä niin nopeasti...
