“TT-kuvassa nähdään yhden tuumorin huomattavaa pienentymistä, muuten ei muutoksia” – kuulin juuri ennen joulua lääkärin vastaanotolla röntgenlääkärin lausunnosta. Wow! Ensimmäistä kertaa yli puoleentoista vuoteen oikeasti jotain vastetta! Kasvoilleni syttyi valo pitkästä aikaa.

Lääkäri lisäsi, ettei nyt vielä innostuta, koska suurin osa tautimassasta on pysynyt edelleen muuttumattomana. ”Ihan sama! Kunhan eivät kasva!” Joulun jälkeen on jatkettu samalla lääkkeellä, ja kävin juuri kuulemassa lääkärin luona kuinka maltillinen hoitovaste jatkuu.

Elämä jatkuu. Tauti on h i d a s kuin etana, suuntaan jos toiseen.

Monesti terveiden puheissa meidät syöpäpotilaat nähdään supersankareina. Toisinaan meidät nähdään taisteluiden voittajina, aivan kuin pystyisimme kontrolloimaan tautiamme. Asenteella on väliä, mutta itku sekä surun, katkeruuden ja vihan tunteet ovat normaaleja ja välttämättömiäkin. Elämä kroonikkona ei ole vain selviytymistä kontrollista toiseen. Me syöpäkroonikot haluamme elää normaalia elämää omien kipujemme ja tunteidemme rajoissa. Se, että tautiimme ei ole enää parannuskeinoa aiheuttaa fyysisesti ja henkisesti erittäin vaikeita tilanteita. Ilman uhriutumista haluan antaa mahdollisimman totuudenmukaisen kuvan kroonikon elämästä sen kaikissa väreissä. Mukaan mahtuu paljon ilon hetkiä. Täyteläistä elämää, unelmia, intohimoa ja onnistumisia. Elämä on yhtä vuoristorataa. Tällä hetkellä olen elämän kaikilla osa-alueilla lempeässä ylämäessä. Vauhti ja fiilis on hyvä!

Juhlin juuri pyöreitä syntymäpäiviä maapallon toisella puolella oman perheen kesken. Sairastuttuani viisi vuotta sitten en uskonut kokevani tätä merkkipaalua. Kunnon bileet jäivät pitämättä, kun oli kiire elää ja kokea. Juhlitaan sitten kymmenen vuoden päästä isosti! Syntymäpäivää tärkeämpänä juhlin jokaista pienintäkin voittoa: positiivista lääkärikäyntiä, hyvää hoitovastetta tai yksinkertaisesti tätä hetkeä, kun voin hyvin.

Olen kiitollinen, että voin tänään aidosti elää tässä hetkessä, tauti osana minua ja olla sinut sen kanssa, että elämä ei mennyt kaikilta osin niin kuin odotin. Voin henkisesti paremmin ja vahvemmin kuin aikoihin. Se on vaatinut paljon työtä, paljon valintoja, paljon luopumista.

Nyt on helpompi olla, helpompi hengittää.