Siskojen blogi

Tarinoita syöpämatkan varrelta

EMMI      ELLA      JANE       LEENA     ME KAKSI      TIINA      SISKOT      VIERASKYNÄ     BLOGI      ETUSIVU

Valintojen tienhaarassa

Valintojen tienhaarassa

Älä koskaan suutele otsalle, jos voit suudella suulle! Koko Suomen hymypoika Elastinen julkaisi viime perjantaina sinkun “Suutele suulle” – jo ensi kuulemalta se teki ihan järisyttävän vaikutuksen. Soitin sitä luupilla valehtelematta ainakin 50 kertaa putkeen ja joka...

Juurettomuuden tunne

Juurettomuuden tunne

En ole kirjoittanut pitkään aikaan tänne; melkein kokonaiseen vuoteen. Elämässäni on tapahtunut paljon ja kirjoittamiselle ei ole ollut tilaa. Uskon, että paine ja kiire rajoittavat luovuutta. Nyt, kun elämässä on taas aikaa hengähtää, kirjoittaminenkin sujuu...

Irtipäästämisen ihme

Irtipäästämisen ihme

Samoihin aikoihin, kun kirjoitin edellisen blogipostaukseni vuosi sitten, alkoi alamäki tautini suhteen. Vuoden aikana on kokeiltu kaikki markkinoilla olevat sytostaatit ja sädetystäkin keuhkoihin, mutta mistään ei ole apua taudin stabiilina pitämisen suhteen. Vuoden...

Erityisuimakortti III

Erityisuimakortti III

Yli vuosi sitten alkanut taistelu Helsingissä erityisuimakortista jatkuu. Asiantuntijoiden suosituksista huolimatta liikuntavirasto ei edelleenkään myönnä erityisuimakortteja muille syöpäkuntoutujille kuin rintasyöpäkuntoutujille.  Kulttuuri- ja...

Tämän meille opettavat linnut

Tämän meille opettavat linnut

Siskojen blogin Ella lähetti Äidin jäämistöstä löytyneen tekstin. "Hanhien auramaiseen lentoon liittyy enemmän oivallusta kuin osaamme kuvitella. Ensimmäisenä lentävä lintu on suurimman vastuksen kantaja. Kärkipaikka on raskas ja kuluttava. Niinpä kärjen tuntumassa on...

Onko toivon antaminen hoitovirhe?

Onko toivon antaminen hoitovirhe?

Välillä pohdin, milloin ihmiset kyllästyvät syöpäpäivityksiini. Itseänikin ne toisinaan kyllästyttävät. Toivon niiden kuitenkin muistuttavan siitä, miten arvokas lahja terveys on. Viime keväästä saakka kuntoni on laskenut tasaisen tappavaan tahtiin ja loppuvuodesta...

Erityisuimakortti on parasta itsehoitoa

Erityisuimakortti on parasta itsehoitoa

Helsingin kaupunki myöntää leikatuille rintasyöpäleikatuille erityisuimakortin. Kriteereinä on sana ”leikattu” ja lisäselvityksenä ”käden liikkuvuuden ylläpito”. Nämä kriteerit on laatinut eriytyisasiantuntijaryhmä, joka voi myöntää erityisuimakortteja harkintansa...

Ulos syöpäkuplasta

Ulos syöpäkuplasta

Melkein yhdeksän kuukautta sitten se alkoi. Pää oli sekaisin kuin seinäkello, koko arki heitti kuperkeikkaa ja tämä syksy tuntui kaukaisemmalta kuin mikään muu. Viimeinen sädehoitokertani oli syyskuun 27. päivä. Pidän sitä jonkinlaisena merkkipaaluna sille, että...

Siskojen blogi

Siskojen eli syöpään sairastuneiden naisten kirjoituksia matkalta, jolle kukaan ei halunnut.

Kirjoittajat

Tutustu meihin

Kirjoittajat

Emmi

Maailmaa pilke silmäkulmassa katsova leijonanharjainen tyttö, jonka arjen täyttää opiskelu, työt, ystävät ja ah niin kaunis elämä kaikessa ilossa ja surussa. Syövän käsittely tapahtuu huumorin ja sarkasmin kautta, ja toivottavasti osa teksteistäni saa myös sinut hymyilemään.

Emmin matka päättyi syyskuussa 2020.

Ella

Olen kokenut monenlaisia syöpämatkoja: tyttären, vertaisen ja omaisen. Sain rs-diagnoosin 32-vuotiaana, ja samaan aikaan äitini munasarjasyöpää hoidettiin. Hän kuoli joulukuussa 2018. Nyt opettelen kulkemaan omaa polkuani. Keskityn positiivisiin asioihin: aurinkoon, liikuntaan ja käsillä tekemiseen. Terveenä pysymiseen. Välillä suru ja kaipuu nostavat päätään. Se kuuluu asiaan.

Leena

Nuorena aikuisena rintasyöpään sairastunut elämänjanoinen kroonikkosisko. Kirjoitan syöpähoitojen siivittämästä onnellisesta arjestani elämäni valon, 10-vuotiaan pojan äitinä ja suurimman tukeni ja turvani, aviomieheni rinnalla. Positiivisella asenteella ja huumorilla kohti huomista.

Jane

Kolmekymppinen 8-vuotiaan prinsessan yksinhuoltaja. Löydämme jokaisesta päivästä iloa ja toivoa rintasyöpädiagnoosista huolimatta. Sydäntä lähellä kuvataide, käsityöt ja pitkät kävelylenkit luonnossa.

Marjo

Kun perusterve, tupakoimaton viisikymppinen nainen saa keuhkosyöpädiagnoosin, se muuttaa monen asian merkitystä. Olen saanut lisää rohkeutta puhua ja kirjoittaa asioista ja tunteista niiden oikealla nimellä. Oli se sitten surua, pelkoja ja kuolemaa tai huumorilla höystettyjä arkipäivän kommelluksia tai hyvän olemassaolon huomaamista.

Me kaksi

ÄITI: Olen 58-vuotias, ja sairastanut rinta- ja munasarjasyöpää viisi vuotta. Kuljemme tyttäreni kanssa oikeasti ja symbolisesti samaa matkaa käsi kädessä.  TYTÄR: Äidin sairaus vie henkisiä voimia. On vaikeaa on iloita omista terveistä päivistä, kun äidillä niitä ei enää ole. Voimaa saan luonnosta ja ystävistä.

Äidin matka päättyi joulukuussa 2019.

Tiina

Rintasyöpädiagnoosi vuonna 2011. Siskojen aktivisti, visualisti ja ideanikkari. Haluaa vahvistaa potilaan ääntä ja puhua avoimesti pelottavistakin asioista. Uskoo, että yhdessä pystytään mihin vain.

Siskolan kuulumisia

Siskola on syöpään sairastuneiden naisten vertaisryhmä Facebookissa. Tässä kategoriassa ryhmän jäsenet kertovat kuulumisiaan ja purkavat tuntojaan. Siskojen laajemmat verkkosivut ja FB-ryhmään liittymisohjeet löytyvät osoitteesta siskola.fi

Vieraskynä

Vieraskynässä sana on vapaa. Kirjoittaja voi olla potilas, terveydenhuollon ammattilainen, perheenjäsen, omainen, kollega tai ystävä.

Seuraa ja tue meitä sosiaalisessa mediassa: