Siskolan vertaisryhmää sävyttää toivo ja tuska. Frekvenssi vaihtelee. Viime aikoina kuolema on jälleen noussut esiin: paljonko on aikaa jäljellä, mitä minusta jää, miten perhe jaksaa, miten tehdään edunvalvontavaltuutukset, voiko ruumiin tuhkata pussissa… Ja siihen väliin uutisia kuolleista ryhmän jäsenistä. Tuntuu, että surua on joka nurkassa.

Tämä voi käydä raskaaksi. Tuntematon pelottaa, ja pelkohan tunnetusti kumpuaa siitä, mitä emme voi hallita. Toivotaan enemmän iloa. Ylläpito on tiukan paikan edessä: mihin vedetään viiva, milloin pannaan keskustelu poikki? Annetaanko kuuden siskon julkaista kuolemaan liittyviä avauksia ja sanotaan seitsemännelle, että kuule, mitä jos otettais tämä sun julkaisu nyt pois, kun on jo niin paljon ikäviä juttuja tässä framilla?

No ei tietenkään.

Siskola on alunperin perustettu siksi, että syöpäkuolemat lakaistiin maton alle vielä kymmenisen vuotta sitten. Silloin haluttiin kuulla vain selviytymistarinoita ja nekin yleensä rintasyövästä. Siskolan sääntöihin kirjattiin: ryhmä on tarkoitettu kaikille syöpään sairastuneille naisille ja kuolemasta saa puhua.

Kieltojakin on: ei markkinointia, ei uskomus- ja vaihtoehtohoitoja, ei rokotusvastaisuutta, ei poliittista/uskonnollista vastakkainasettelua, ei hömppäjulkaisuja, ei omien somekanavien jakamista. Tämä siksi, että pysytään asiassa, joka on syöpään sairastuneen vertaistuki.

Mitä vertaistuki sitten on? Se voi olla ilojen jakamista; hyvät tutkimustulokset, kivuton päivä, vaikuttava konsertti, aurinkoinen kävelyretki. Surujen myös: huonot tulokset, kivulias päivä, murhetta luopumisesta, hoitojen lopettaminen, saattohoitoon siirtyminen.

• • • • •

Pohjimmillaan vertaistuki on kuitenkin kuuntelemista ja kuulluksi tulemista, tilan ja ajan antamista. Siitä syntyy voima, jota on vaikea yksin löytää.

• • • • •

Summa summarum: Siskolassa puhutaan myös kuolemasta. Jos se käy liian rankaksi, voi ottaa pienen loman ja laittaa ryhmän tauolle. Voi myös etsiä toisen porukan tai perustaa kokonaan uuden, itselle sopivamman ryhmän.

Jatkamme myös ryhmän edesmenneiden jäsenten eli joutsensiskojen muistamista. Erään siskon sanoin: ”Kaunis ja hyvä asia on muistaa niitä, jotka ovat matkansa loppuun kulkeneet. Se on osa kaikkeutta.”

Siskolan ylläpitoryhmän ajatukset punoi yhteen
Tiina

• • • • •

P.S. Pyydämme teiltä, arvon lukijat, kommentteihin vinkkejä hyvistä syöpäryhmistä Facebookissa. Kertokaa ryhmästä vähän tarkemmin (mitä syöpää sairastaville tarkoitettu ja muita erityispiirteitä). Myös linkki olisi mukava saada.

• • • • •

P.P.S. Syöpään sairastunut nainen, lue lisää Siskola-ryhmästä
Suora linkki Facebook-vertaistukiryhmään

• • • • •

JOUTSENKUVA: HEIDI TURUNEN