Entisenä viestinnän ammattilaisena minua usein huvittaa ja ärsyttää nykypäivän mainonta. Lokakuu on Roosa nauhan aikaa. Kampanja on tärkeä ja kerää rahaa rintasyövän tutkimukseen. Tuntuu siltä, että enenevässä määrin me tavalliset ihmiset tulemme itse maksamaan syöpämme ja jatkossa sen tutkimisenkin. Kansan käsihän on tunnetusti ollut karttuisa.

Joskus tuotteen ja kampanjan välinen yhteys on hatara tai huvittava. Roosa nauha -kampanjatuotteissakin on vähintään arveluttavia tuotteita. Rintasyövän ja herkkusienen, kiivin, saaristolaiskalapihvin, härkäpapupyörykän, WC-paperin tai -harjan, siemenpatongin, pölymiekan, varrellisen teräväkuivaimen, silityslaudan päällisen, kuivaustelineen ja lasinpesunesteen välinen yhteys on itselleni arvoitus. Mutta hienoa, että näin monen tuotteen takana on taho, joka haluaa edistää rintasyövän tutkimusta!

Kun tarkastelen ilmiöitä koomikon näkökulmasta, ajattelen asioista toisella tavalla. Jokainen epäsuhtainen tai ärsyttävä asia on kelpaava lavalle vietäväksi. Löysin netistä Lady Garden Campaign -nimisen Instagram-tilin, jossa brittimalli Cara Delevigne poseerasi Lady Garden -huppari päällään, ilman housuja, auringonkukka jalkojen välissä. Hän halusi puhua vaginastaan ja levittää syöpätietoisuutta.

Minulla on lavalla stand up -rutiini, jossa väitän tehneeni kampanjasta suomiversion. Olen siinä alasti; roikkuvien tissien alla on pari limsapulloa, pimpan edessä on pelargonioita ja sisällä nokkosia, takapuolessani on kaktus. Tämä on minun tapani käsitellä vaikeaa asiaa, sillä joskus epäkorrekti, ylimpuvan roisi liioittelu ja karrikointi on paikallaan. Ystäväni Elina Hutton kirjoitti syöpäkampanjassaan pyörämatkaltaan Vitun syöpä -blogia.

Koomikkokollegani Joonas Korhonen ehdotti twitterissä roosanauhan tilalle toosanauhaa. Meillä gynekologista syöpää sairastaneilla hurtin huumorin ystävillä on jo hetken ollut syöpäsymbolinamme #kirkkovene tai #karjalanpiirakka. Emme tosin ole tiedustelleet Saarioisten kiinnostusta lähteä sponsoriksi.

Summa summarum. On hyvä, että syövästä puhutaan avoimesti. Kaikkien syöpä ei ole pinkki, vaikka rintasyöpä onkin naisten yleisin syöpä. Me gynekologisiin syöpiin sairastuneet naiset tunnemme sairauden lisäksi myös häpeää, jota yritämme hälventää puhumalla syövästämme suoraan. Ja ne mystiset sydämet, joita ihmiset lähettävät Facebookissa syöpätietoisuuden lisäämiseksi, ovat meille punainen vaate.

Kaikenvärinen syöpä on katastrofi siihen sairastuneelle. Yksikään syöpä ei ole ylitse muiden. Me gynekologista syöpää sairastavat kutsumme itseämme G-naisiksi, koska meillä on yhdessä voimaa. Heiltä olen oppinut lauseen: Syöpä ei tapa, jollei siihe kuole. Moni sisko on valitettavasti poistunut keskuudestamme.

Hyvää loppusyksyä kaikilla ruskan ja erilaisten nauhojen väreillä.

 Anitta Iso A Ahonen

53-vuotias stand up -koomikko, joka sai kohdunrungon syövän 50-vuotislahjaksi vuonna 2014 toivoessaan elämänmuutosta. Puhuu lavalla ronskisti syövästä, vanhasta 94-vuotiaasta äidistään ja 66-vuotiaasta kehitysvammaisesta veljestään. Juupajoelta kotoisin oleva tamperelainen.

Kuvat: Studio Liisa Karlig