On taas sadepäivä, taivas itkee ja niin itken minäkin. Ja kuitenkin raikas sade puhdistaa ilman ja pölyisen kotitien. Puhdistaakohan minun kyyneleeni sydämessäni olevan pimeyden? Tuleekohan pimeyden jälkeen valoisampaa?
”Tuntuu, kuin kuolema asustaisi minussa jo, niin kuin luonnossa pitkälle edennyt syksy. Hangoittelen kaikkea vastaan ja hytisen kauhusta.”
Opettelen sietämään virtsakatetriani. Se fuskaa, tuottaa istuessa suunnatonta kipua ja kuljen vaipat märkänä, kuin kaksivuotias lapsi, joka haluaisi päästä vaipoista jo eroon. Yölliset märät heräämiset, kun katetrista on tullut ylivuotoa! Odotan toimenpidettä, josta ehkä saattaa olla apua.
Miten tähän kaikkeen olisi voinut etukäteen varautua?
Ei kai mitenkään.
Minulle sanotaan: ”Tee vain sellaisia asioita, joista nautit. Pieniä kivoja juttuja, nauti sadepisaroista, sateenkaaresta, lumpeenkukista, metsäpoluista jne.” Tietysti nautin niistäkin. Se ei vain nyt riitä, vaikka hymyilen ja nyökyttelen.
Haluan matkustella, iloita kauniista vaatteista, enkä säkeistä, jotka piilottavat virtsakatetriletkut vatsan ja reiden ympärille. Vaatteiden alla näytän ihmispommilta. Toimintakyvyn romahtaminen ja vaikeat oireet masentavat jossakin vaiheessa ihan varmasti. Ja mieli muuttuu äärimmäisen herkkätuntoiseksi kaikelle kohtelulle.
Kuulin mielenkiintoisen ohjeen; 1:3, jokaista negatiivista ajatusta kohden ihmisen olisi syytä ajatella kolme positiivista ajatusta. Näin siksi, että kielteisten ajatusten vaikutus on paljon vahvempi kuin myönteisten.
Pyyhin kyyneleeni ja toivotan sinulle rakas Sisko iloa, valoa ja rakkautta.
Äiti
ÄITI: Rakastan merta, rauhoitun metsän tuoksusta, ilahdun koiramme leikeistä, olen kiitollinen kaikista läheisistäni, nauran kun naurattaa ja itken kun itkettää. Sairauden ja surun kanssa tunnen olevani ajoittain avuton. Olen 58-vuotias, ja sairastanut rinta- ja munasarjasyöpää viisi vuotta. Tyttäreni samanaikainen rintasyöpä opetti minulle, kuinka tärkeää on olla kuuntelija, näkijä ja vierellä kulkija heikkoina hetkinä. Olen huvittunut siitä, että tunnistaisin tyttäreni kädet satojen käsiparien joukosta. Se on hyvin vahvistava tunne. Kuljemme oikeasti ja symbolisesti samaa matkaa käsi kädessä.
TYTÄR: Sain rintasyöpädiagnoosin huhtikuussa 2016. Olin 32-vuotias, aktiivinen ja liikunnallinen nuori nainen. Tällä hetkellä tilanteeni on hyvä, käyn 6 kk:n välein seurannassa BRCA1 -geenivirheeni vuoksi ja koetan palata aktiiviseen elämääni takaisin, oman jaksamiseni rajoissa. Äidin sairaus vie henkisiä voimia. Olen monesti miettinyt sitä, kuinka vaikeaa on iloita omista terveistä päivistä, kun äidillä niitä ei enää ole. Voimaa saan luonnosta ja ystävistä.
?
Lämmin kiitos Kati kauniista sanoistasi ja kannustamisestasi. Ihmeitä sinun päivääsi!
Milläpä sinua lohduttaisin, äiti? Kolmen positiivisen asian keksiminen lienee vaikeaa, kun niitä huonoja asioita ja ajatuksia on tyrkyllä koko ajan. Kuitenkin aurinko paistaa, lähelläsi on rakkautta ja valoa tuomassa läheisesi, tyttäresi; ja meitä vertaissiskoja ajattelemassa sinuakin lämmöllä, toivottaen voimia tähänkin päivään….
Äiti! Kyynelsilmin luen tuntojasi. Osa niistä on tuttuja itsellekin viime vuodelta, kun peilistä katsoo vieras ryysyläinen, jonka sisäinen ja ulkoinen olemus on juurikin lähestyvän marraskuun näköinen ja makuinen. 1:3 neuvo on varmasti hyvä ja käyttökelpoinen, mutta vaikea toteutettava. Ainakin joka päivä. Toivon sydämestäni, että väistyvä matalapaine (kuulin radiosta tänään, että isoja sateita ei ole nyt näköpiirissä) siivoaa myös osan murheestasi ja pääset taas näkemään arjesta niitä iloisempia asioita. Kovasti, kovasti voimia toivottelee vertaisSisko
Rakas Äiti,
uskon, etteivät lumpeenkukat riitä. Kiitos kun kirjoitat niin kauniisti ja rauhallisesti, silti niin voimakkaasti ja rehellisesti.
Voin vain kuvitella, miltä tuntuu herätä pissat housuissa. Voi miten toivonkaan, että saat apua toimenpiteestä.
On ollut kunnia päästä mukaan yhteiselle matkallenne Tyttären kanssa. Toivon teille molemmille paljon lisää aikaa yhdessä.
Olette mielessäni. <3
Lämmin kiitos kaikille kauniista sanoistanne ja kannustamisesta. Ihmeitä ihanien Siskojen päivään !
Olet rohkea, erittäin rohkea! Kunnioitan syvästi Sinua ja realistista tyyneyttäsi. Iso iso voimahali ja vähintään yhtä ISO kiitos siitä, että olen saanut kunnian tuntea teidät molemmat. Olette upeita positiivisia taistelijoita ❤
❤