Siskojen blogi
Tarinoita syöpämatkan varrelta
Hei Kevät!
Eilen oli 15 astetta lämmintä. Olen ottanut pyörän pois talviteloilta ja aloittanut työmatkapyöräilyn muutama viikko sitten. Haravoin viikonloppuna. Istutin herneitä, porkkanaa ja salaattia. Olen varannut lentoliput Lontoon matkaa varten. Suunnittelen syksylle asioita...
Et ole yksin
Tämän hetken muistaa: meidän kuolleittemme sielut ovat tulleet, minun kuolleitteni minun luokseni, sinun kuolleittesi sinun, ja ne laulavat, tervehtivät meitä laulaen, ja silmiemme vedet yhtyvät sateen vihmontaan. Kuuntele: tuttuja ääniä Et ole yksin, ne sanovat et...
Kuivuneet kyyneleet
Taas sairaalassa. Takana epäonnistuneita hoitoja ja toimenpiteitä. Pelottaa; kuinkahan täällä käy? Tavoitteena on elämänlaatuni parantaminen. Se tiedettiinkin jo, että itse kasvain on niin tiukasti kiinni alavatsalla, ettei sitä pystytä leikkaamaan pois. Tunnen itseni...
Learning to live without missing you
It s been a year since my wife passed away, now that my head works kind of normally I can start to think about how the end of her life went and how we did process it. I heard praises on how I did handle everything, but somehow there will always be the guilt of failure...
Arvokas elämä
Luin jokin aika sitten lehtijutun (HS 26.11.2017), jossa vertailtiin eri maiden palliatiivista hoitoa. Suomi jäi vertailussa yhdeksi häntäpään pitäjistä. Jutussa nousi esiin se, miten suuri ero suomalaisen terveydenhoidon ja palliatiivisen hoidon välillä on. Suomi jäi...
Jaettu ilo on kaksinkertainen
“TT-kuvassa nähdään yhden tuumorin huomattavaa pienentymistä, muuten ei muutoksia” – kuulin juuri ennen joulua lääkärin vastaanotolla röntgenlääkärin lausunnosta. Wow! Ensimmäistä kertaa yli puoleentoista vuoteen oikeasti jotain vastetta! Kasvoilleni syttyi valo...
Tanssiterveiset Bedfordista
Tanssiterveisiä Siskoille Bedfordista! Joulukuussa kirjoittelin viimeksi terveiset ja kerroin täällä Englannissa työstämästäni tanssifilmiprojektista, joka perustuu teidän siskojen teksteihin elämästä syövän kanssa. Projekti etenee hyvällä mallilla ja täällä ollaan...
Kun se vain olisi se pelkkä syöpä
”Jos lääkärit sanois, että mulle ei ikinä voitais tehä tätä leikkausta, niin mä luulen, et se on aika musertavaa. Että sitten mä joudun elämään näiden kanssa sitten loppuelämäni… Ja se ois tosi masentavaa.” Mitä sinä olet tehnyt ansaitaksesi elämän? Elämä, tuo...
Tutustu meihin
Kirjoittajat
Maailmaa pilke silmäkulmassa katsova leijonanharjainen tyttö, jonka arjen täyttää opiskelu, työt, ystävät ja ah niin kaunis elämä kaikessa ilossa ja surussa. Syövän käsittely tapahtuu huumorin ja sarkasmin kautta, ja toivottavasti osa teksteistäni saa myös sinut hymyilemään.
Emmin matka päättyi syyskuussa 2020.
Ella
Olen kokenut monenlaisia syöpämatkoja: tyttären, vertaisen ja omaisen. Sain rs-diagnoosin 32-vuotiaana, ja samaan aikaan äitini munasarjasyöpää hoidettiin. Hän kuoli joulukuussa 2018. Nyt opettelen kulkemaan omaa polkuani. Keskityn positiivisiin asioihin: aurinkoon, liikuntaan ja käsillä tekemiseen. Terveenä pysymiseen. Välillä suru ja kaipuu nostavat päätään. Se kuuluu asiaan.
Henkkumaaria
56-vuotias, oman elämänsä supernainen, joka sai matkalipun syöpämatkalle vasta lokakuussa -22. Syöpä on kuitenkin kulkenut mukana elämässä jo lapsuudesta asti.
Leena
Nuorena aikuisena rintasyöpään sairastunut elämänjanoinen kroonikkosisko. Kirjoitan syöpähoitojen siivittämästä onnellisesta arjestani elämäni valon, 10-vuotiaan pojan äitinä ja suurimman tukeni ja turvani, aviomieheni rinnalla. Positiivisella asenteella ja huumorilla kohti huomista.
Leenan matka päättyi loppuvuodesta 2020.
Jane
Kolmekymppinen 8-vuotiaan prinsessan yksinhuoltaja. Löydämme jokaisesta päivästä iloa ja toivoa rintasyöpädiagnoosista huolimatta. Sydäntä lähellä kuvataide, käsityöt ja pitkät kävelylenkit luonnossa.
Marjo
Me kaksi
ÄITI: Olen 58-vuotias, ja sairastanut rinta- ja munasarjasyöpää viisi vuotta. Kuljemme tyttäreni kanssa oikeasti ja symbolisesti samaa matkaa käsi kädessä. TYTÄR: Äidin sairaus vie henkisiä voimia. On vaikeaa on iloita omista terveistä päivistä, kun äidillä niitä ei enää ole. Voimaa saan luonnosta ja ystävistä.
Äidin matka päättyi joulukuussa 2018.
Tiina
Rintasyöpädiagnoosi vuonna 2011. Siskojen aktivisti, visualisti ja ideanikkari. Haluaa vahvistaa potilaan ääntä ja puhua avoimesti pelottavistakin asioista. Uskoo, että yhdessä pystytään mihin vain.
Siskolan kuulumisia
Siskola on syöpään sairastuneiden naisten vertaisryhmä Facebookissa. Tässä kategoriassa ryhmän jäsenet kertovat kuulumisiaan ja purkavat tuntojaan. Siskojen laajemmat verkkosivut ja FB-ryhmään liittymisohjeet löytyvät osoitteesta siskola.fi
Vieraskynä
Vieraskynässä sana on vapaa. Kirjoittaja voi olla potilas, terveydenhuollon ammattilainen, perheenjäsen, omainen, kollega tai ystävä.