Siskojen blogi

Tarinoita syöpämatkan varrelta

EMMI      ELLA      HENKKUMAARIA     JANE       LEENA     ME KAKSI      TIINA      SISKOT      VIERASKYNÄ     BLOGI      ETUSIVU

Tasaisen upeeta elämää

Tasaisen upeeta elämää

Parhaimmat rakkauslaulut kirjoitetaan helvetillisissä sydänsuruissa. Ehkä siksi ei myöskään oma kynäni ota oikein osumaa paperiin, sillä olen ollut aivan älyttömän onnellinen. Ehkä melankoliaa vailla olevat illat ilman tunnemyrskyjä ovat tappaneet hitaasta ja...

Tervetuloa kesä!

Tervetuloa kesä!

Ihana kesä alkaa olla jo nurkan takana ja meillä ainakin pieni ihminen odottaa jo kovasti kesäloman alkamista. Itselle tuleva kesä tulee olemaan suurten muutosten aikaa; sytostaatit loppuvat näillä näkymin heinäkuun alussa ja sen jälkeen on tiedossa leikkaus. Olen...

Haluan elää hyvää arkea

Haluan elää hyvää arkea

Syöpäjärjestöjen Potilaan polku kirvoitti kielenkannat Siskolassa. Moni ymmärsi samoin kuten minä, että levinneen syöpädiagnoosin saanut potilas siirrettäisiin suoraan palliatiivisen hoidon kautta saattohoitoon. Tätä kirjoittaessani olen kaavion oikealla laidalla;...

Äidin päiväkirjasta

Äidin päiväkirjasta

Äitienpäivänä 2019 julkaisemme viime vuoden joulun alla syöpään menehtyneen Äidin kirjoituksen, jonka Tytär löysi tyhjentäessään hänen asuntoaan. Äiti osasi asetella sanansa kauniisti ja lohdullisesti. Vielä viime vuonna tähän aikaan hän kirjoitti: "Mieleeni muistuu...

Kahden naisen matkakertomus

Kahden naisen matkakertomus

Kun äiti sai ensimmäisen diagnoosinsa v. 2013, hän soitti ja kysyi, lähdettäisiinkö yhdessä Välimeren risteilylle. Ensin vähän kauhistelin ja mietin, että miten me matka maksettaisiin, saatikka selvittäisiin lentokentän jonotuksista ja kahden tunnin bussimatkasta...

Luonto, luonnollisuus, luontaistuote?

Luonto, luonnollisuus, luontaistuote?

Siinäpä mielteitä, jotka liitetään yhteen hyvin helposti. Joukkoon voisi lisätä vielä terveellisyyden. Mutta miten on, onko kaikki luonnosta saatava harmitonta? Joskus ammoin kiinnostuin luonnon yrttien käyttämisestä lääkkeenä. Alkuun olin hyvin innostunut, ja sainkin...

Aina tulee hyviä päiviä

Aina tulee hyviä päiviä

”Seitsemän vuoden päästä tytär on saanut jo peruskoulun käytyä. Sitten me voidaan muuttaa yhdessä vaikka Tampereelle”. Psykologi on juuri kysynyt minulta tulevaisuudensuunnitelmista. Vastausta ei tarvinnut kauaa miettiä. ”Se on ollut minulla haaveissa jo monta...

Tukkatrilogia 2

Tukkatrilogia 2

Huh. Viime viikot ovat olleet vaikeita. Samalla, kun pohdin omaa kohtaloani ja pikkumaisesti kuontaloni kohtaloa, rakas nuori kroonikkosiskomme vietti elämän viimeisiä hetkiä perheensä parissa saattohoidossa. Nuori sisko, minua kymmenisen vuotta nuorempi. Pienten...

Siskojen blogi

Siskojen eli syöpään sairastuneiden naisten kirjoituksia matkalta, jolle kukaan ei halunnut.

Kirjoittajat

Tutustu meihin

Kirjoittajat

Maailmaa pilke silmäkulmassa katsova leijonanharjainen tyttö, jonka arjen täyttää opiskelu, työt, ystävät ja ah niin kaunis elämä kaikessa ilossa ja surussa. Syövän käsittely tapahtuu huumorin ja sarkasmin kautta, ja toivottavasti osa teksteistäni saa myös sinut hymyilemään.

Emmin matka päättyi syyskuussa 2020.

Ella

Olen kokenut monenlaisia syöpämatkoja: tyttären, vertaisen ja omaisen. Sain rs-diagnoosin 32-vuotiaana, ja samaan aikaan äitini munasarjasyöpää hoidettiin. Hän kuoli joulukuussa 2018. Nyt opettelen kulkemaan omaa polkuani. Keskityn positiivisiin asioihin: aurinkoon, liikuntaan ja käsillä tekemiseen. Terveenä pysymiseen. Välillä suru ja kaipuu nostavat päätään. Se kuuluu asiaan.

Henkkumaaria

56-vuotias, oman elämänsä supernainen, joka sai matkalipun syöpämatkalle vasta lokakuussa -22. Syöpä on kuitenkin kulkenut mukana elämässä jo lapsuudesta asti.

Leena

Nuorena aikuisena rintasyöpään sairastunut elämänjanoinen kroonikkosisko. Kirjoitan syöpähoitojen siivittämästä onnellisesta arjestani elämäni valon, 10-vuotiaan pojan äitinä ja suurimman tukeni ja turvani, aviomieheni rinnalla. Positiivisella asenteella ja huumorilla kohti huomista.

Leenan matka päättyi loppuvuodesta 2020.

Jane

Kolmekymppinen 8-vuotiaan prinsessan yksinhuoltaja. Löydämme jokaisesta päivästä iloa ja toivoa rintasyöpädiagnoosista huolimatta. Sydäntä lähellä kuvataide, käsityöt ja pitkät kävelylenkit luonnossa.

Marjo

Kun perusterve, tupakoimaton viisikymppinen nainen saa keuhkosyöpädiagnoosin, se muuttaa monen asian merkitystä. Olen saanut lisää rohkeutta puhua ja kirjoittaa asioista ja tunteista niiden oikealla nimellä. Oli se sitten surua, pelkoja ja kuolemaa tai huumorilla höystettyjä arkipäivän kommelluksia tai hyvän olemassaolon huomaamista.

Me kaksi

ÄITI: Olen 58-vuotias, ja sairastanut rinta- ja munasarjasyöpää viisi vuotta. Kuljemme tyttäreni kanssa oikeasti ja symbolisesti samaa matkaa käsi kädessä.  TYTÄR: Äidin sairaus vie henkisiä voimia. On vaikeaa on iloita omista terveistä päivistä, kun äidillä niitä ei enää ole. Voimaa saan luonnosta ja ystävistä.

Äidin matka päättyi joulukuussa 2018.

Tiina

Rintasyöpädiagnoosi vuonna 2011. Siskojen aktivisti, visualisti ja ideanikkari. Haluaa vahvistaa potilaan ääntä ja puhua avoimesti pelottavistakin asioista. Uskoo, että yhdessä pystytään mihin vain.

Siskolan kuulumisia

Siskola on syöpään sairastuneiden naisten vertaisryhmä Facebookissa. Tässä kategoriassa ryhmän jäsenet kertovat kuulumisiaan ja purkavat tuntojaan. Siskojen laajemmat verkkosivut ja FB-ryhmään liittymisohjeet löytyvät osoitteesta siskola.fi

Vieraskynä

Vieraskynässä sana on vapaa. Kirjoittaja voi olla potilas, terveydenhuollon ammattilainen, perheenjäsen, omainen, kollega tai ystävä.

Seuraa ja tue meitä sosiaalisessa mediassa: