Siskojen blogi

Tarinoita syöpämatkan varrelta

EMMI      ELLA      HENKKUMAARIA     JANE       LEENA     ME KAKSI      TIINA      SISKOT      VIERASKYNÄ     BLOGI      ETUSIVU

Sydän

Sydän

Vuoden 2016 lokakuussa minulta kärähti käämi, ja julkaisin Siskojen seinällä alla olevan kuvan. Kerron tässä kirjoituksessa, mistä oli kysymys ja miksi ylireagoin. Elimme silloinkin lokakuuta ja some pursuili vaaleanpunaista asiaa ja myös näitä Ameriikasta lähtöisin...

Syyllisyyden raskas viitta

Syyllisyyden raskas viitta

Syyllisyys. Se hiljaa kalvaa mielen sopukoita. En osannut antaa tunteelle nimeä, ennen kuin juttelin toisen kroonisesti syöpää sairastavan nuoren kanssa. Se synkkä varjo mielen päällä on nimeltään syyllisyys. Minulla oli onnellinen lapsuus. Rakastavat vanhemmat,...

Hoitoa side silmillä?

Hoitoa side silmillä?

“Keuhkolevinneisyys rintasyövässä on helppo juttu! Varsinkin HER2-positiivisilla. Elät varmasti hyvää elämää vielä ainakin 10 vuotta.” Nämä olivat ensimmäiset sanat, jotka kuulin puolitoista vuotta sitten onkologin suusta, kun olin saanut tiedon taudin leviämisestä....

Uusi päivä

Uusi päivä

Huoneessani on pilkkosen pimeää ja minulta menee hetki ennen kuin muistan missä olen. Olen sairaalassa; naistentautien osastolla. Pian kuitenkin viimeaikaiset tapahtumat palaavat mieleeni. Tämä on kahdeksas yö sairaalassa. Tulin tänne ambulanssilla kuumeisena ja...

Elämää kvartaaleissa

Elämää kvartaaleissa

Olin suunnitellut, että kirjoitan ensimmäisen tekstini onnesta. Olin jo kirjoittanut paperille valmiiksi asioita, joista olen kiitollinen. Sitten heräsin tähän aamuun, eikä äiti vastannutkaan aamukahvipöydästä laittamaani tekstiviestiin. Koetin soittaa aamupäivällä ja...

Maailmanrauhaa

Maailmanrauhaa

Kroonikon elämää on takana pian puolitoista vuotta. Tilastojen mukaan odotettu elinaika levinneen rintasyövän kanssa on noin kolme vuotta! Huomaan, että alkaa tulla ”reippausväsy”. Taas mentiin saman kaavan mukaan superreippaana diagnoosin saatuani, oi kun elämä oli...

Erilainen matkapäiväkirja

Erilainen matkapäiväkirja

Blogi koostuu ilosta, surusta, tunteiden pienistä muruista. Menetyksen pelosta, Intohimoisesta elosta. Arjen onnellisista hetkistä, syvälle sisimpään tehdyistä retkistä. Ne kertovat sammumattomasta toivosta: toivosta, joka koskaan ollut niin kirkas ennen tätä...

Tämä on sinun tiesi

Tämä on sinun tiesi

Siskot ry:n epävirallisena tiedottajana toimiminen on ollut minulle hyvä koulu. Olen joutunut harkitsemaan, editoimaan, latistamaan, litistämään ja hillitsemään. Olemaan järkevä ja asiallinen, kun vien yhdistyksen sanomaa. Asiallinenhan minä missään mielessä en ole....

Siskojen blogi

Siskojen eli syöpään sairastuneiden naisten kirjoituksia matkalta, jolle kukaan ei halunnut.

Kirjoittajat

Tutustu meihin

Kirjoittajat

Maailmaa pilke silmäkulmassa katsova leijonanharjainen tyttö, jonka arjen täyttää opiskelu, työt, ystävät ja ah niin kaunis elämä kaikessa ilossa ja surussa. Syövän käsittely tapahtuu huumorin ja sarkasmin kautta, ja toivottavasti osa teksteistäni saa myös sinut hymyilemään.

Emmin matka päättyi syyskuussa 2020.

Ella

Olen kokenut monenlaisia syöpämatkoja: tyttären, vertaisen ja omaisen. Sain rs-diagnoosin 32-vuotiaana, ja samaan aikaan äitini munasarjasyöpää hoidettiin. Hän kuoli joulukuussa 2018. Nyt opettelen kulkemaan omaa polkuani. Keskityn positiivisiin asioihin: aurinkoon, liikuntaan ja käsillä tekemiseen. Terveenä pysymiseen. Välillä suru ja kaipuu nostavat päätään. Se kuuluu asiaan.

Henkkumaaria

56-vuotias, oman elämänsä supernainen, joka sai matkalipun syöpämatkalle vasta lokakuussa -22. Syöpä on kuitenkin kulkenut mukana elämässä jo lapsuudesta asti.

Leena

Nuorena aikuisena rintasyöpään sairastunut elämänjanoinen kroonikkosisko. Kirjoitan syöpähoitojen siivittämästä onnellisesta arjestani elämäni valon, 10-vuotiaan pojan äitinä ja suurimman tukeni ja turvani, aviomieheni rinnalla. Positiivisella asenteella ja huumorilla kohti huomista.

Leenan matka päättyi loppuvuodesta 2020.

Jane

Kolmekymppinen 8-vuotiaan prinsessan yksinhuoltaja. Löydämme jokaisesta päivästä iloa ja toivoa rintasyöpädiagnoosista huolimatta. Sydäntä lähellä kuvataide, käsityöt ja pitkät kävelylenkit luonnossa.

Marjo

Kun perusterve, tupakoimaton viisikymppinen nainen saa keuhkosyöpädiagnoosin, se muuttaa monen asian merkitystä. Olen saanut lisää rohkeutta puhua ja kirjoittaa asioista ja tunteista niiden oikealla nimellä. Oli se sitten surua, pelkoja ja kuolemaa tai huumorilla höystettyjä arkipäivän kommelluksia tai hyvän olemassaolon huomaamista.

Me kaksi

ÄITI: Olen 58-vuotias, ja sairastanut rinta- ja munasarjasyöpää viisi vuotta. Kuljemme tyttäreni kanssa oikeasti ja symbolisesti samaa matkaa käsi kädessä.  TYTÄR: Äidin sairaus vie henkisiä voimia. On vaikeaa on iloita omista terveistä päivistä, kun äidillä niitä ei enää ole. Voimaa saan luonnosta ja ystävistä.

Äidin matka päättyi joulukuussa 2018.

Tiina

Rintasyöpädiagnoosi vuonna 2011. Siskojen aktivisti, visualisti ja ideanikkari. Haluaa vahvistaa potilaan ääntä ja puhua avoimesti pelottavistakin asioista. Uskoo, että yhdessä pystytään mihin vain.

Siskolan kuulumisia

Siskola on syöpään sairastuneiden naisten vertaisryhmä Facebookissa. Tässä kategoriassa ryhmän jäsenet kertovat kuulumisiaan ja purkavat tuntojaan. Siskojen laajemmat verkkosivut ja FB-ryhmään liittymisohjeet löytyvät osoitteesta siskola.fi

Vieraskynä

Vieraskynässä sana on vapaa. Kirjoittaja voi olla potilas, terveydenhuollon ammattilainen, perheenjäsen, omainen, kollega tai ystävä.

Seuraa ja tue meitä sosiaalisessa mediassa: