Blogi koostuu ilosta, surusta,
tunteiden pienistä muruista.
Menetyksen pelosta,
Intohimoisesta elosta.
Arjen onnellisista hetkistä,
syvälle sisimpään tehdyistä retkistä.
Ne kertovat sammumattomasta toivosta:
toivosta,
joka koskaan ollut niin kirkas ennen tätä koitosta.
Ei mitään niin pahaa, ettei siitä seuraisi jotain hyvääkin. Syöpä on ainoa matka, jolle en ole vapaaehtoisesti halunnut lähteä. Kuten jokainen matka, on tämäkin ollut seikkailu: suurempi kuin mikään aikaisempi. En saanut matkalle karttaa enkä edelleenkään tiedä kohdetta. Mutta sen tiedän, että matkaseura on ollut mitä parhainta ja matkalla tapaamani ihmiset ovat tehneet matkasta arvokkaan. Blogiteksteissäni haluan nostaa esiin elämän kauneuden ja samalla sen kääntöpuolen rumuuden.
Tervetuloa lukemaan matkapäiväkirjaani.
