Jaettu ilo on kaksinkertainen
“TT-kuvassa nähdään yhden tuumorin huomattavaa pienentymistä, muuten ei muutoksia” – kuulin juuri ennen joulua lääkärin vastaanotolla röntgenlääkärin lausunnosta. Wow! Ensimmäistä kertaa yli puoleentoista vuoteen oikeasti jotain vastetta! Kasvoilleni syttyi valo...
En enää jaksa pelätä
On marraskuinen iltapäivä, alkaa hämärtää, vaikka kello ei ole vielä kolmeakaan. Tänään on perjantai. Istun äidin makuuhuoneessa ja kirjoitan tätä tekstiä, niin kuin monena aikaisempanakin viikkona. Äiti nukkuu. Siskojen blogista on tullut meille yhteinen harrastus,...
Lisää aikaa
Miltä tuntuu herätä joka aamu tietäen, että ei parane enää? Katkeralta. Missä minun hyvät uutiset ovat? Kauanko minulla on aikaa? En tiedä, ei kukaan tiedä. Ehkä vuosi, ehkä kaksi, kuka ties viisi? Joka aamu lähden töihin kuin kaikki olisi ok. Kukaan ei tiedä...
Hoitoa side silmillä?
“Keuhkolevinneisyys rintasyövässä on helppo juttu! Varsinkin HER2-positiivisilla. Elät varmasti hyvää elämää vielä ainakin 10 vuotta.” Nämä olivat ensimmäiset sanat, jotka kuulin puolitoista vuotta sitten onkologin suusta, kun olin saanut tiedon taudin leviämisestä....