Älä koskaan suutele otsalle, jos voit suudella suulle!

Koko Suomen hymypoika Elastinen julkaisi viime perjantaina sinkun “Suutele suulle” – jo ensi kuulemalta se teki ihan järisyttävän vaikutuksen. Soitin sitä luupilla valehtelematta ainakin 50 kertaa putkeen ja joka kerta lauloin itkunsekaisesti kovempaa mukana. Sääli naapureita, jotka varmasti ajattelivat, että voi voi, nyt se reppana sitten sekosi sen syöpänsä kanssa. 

---

---

Se, mikä kappaleesta teki niin vahvan ja voimakkaan ovat tietysti sanat! Niiden merkityksillä olen tykännyt aina leikitellä. Sanoilla on nimittäin ihan valtava voima! Ne muodostuvat ajatuksista, sisäisestä puheesta, joihin tunteet kietoutuvat hienona ja värikkäänä upeana kimppuna.

Ajatuksen voimalla ei voi vuoria siirtää eikä syöpää parantaa. Mutta valitsemalla omat ajatukseni ja sen, mihin huomioni kohdistan, voin tehdä tosi paljon oman fiiliksen kohentamiseksi esimerkiksi silloin, kun ulkopuoliset tekijät tuntuvat nujertavan kanveesiin.

Elokuussa kun sain keuhkosyöpädiagnoosin, lähtivät ajatukset ja tunteet hirvittävälle laukalle. Mitä tää tarkoittaa? Miten me pärjätään? Mitä jos, mitä jos ei? Miksi minä? Miksi just nyt? Mitä jos ei huomista tulekaan ja kaikki jää kesken?

Se ajatusten tienhaara, kun tajusin, että en ikinä täysin parane, tarjosi kaksi vaihtoehtoa. Voin joko alistua ja heittää hanskat samantien tiskiin, passivoitua ja lamaantua, virua vääjäämätöntä odottaen. Valehtelisin, jos sanoisin, etteikö tuokin vaihtoehto vilahtanut nanosekunnin mielessä. Mutta sitten vaihdoin näkökulmaa ja ajattelin, että hitto, mähän olen vielä täällä, elossa, joskin raihnaisena ja kipeänä, mutta elossa kumminkin. Mulla on siis täysin vapaat kädet ja oikeus päättää ja valita kumpi ajatusmalli palvelee minua, kohentaa mielialaa ja lisää energiaa käydä läpi lääkärikäyntejä, hoitoja ja kaikkea mitä viikot ja päivät ovat pitäneet sisällään.

Jokainen suruviesti Siskolassa koskettaa, pysäyttää ja muistuttaa minua myös omasta kuolevaisuudestani. Ja samaan aikaan se muistuttaa, että esim. fyysisistä kivuista huolimatta voin silti haaveilla paremmasta, vähemmän särkyisestä huomisesta. Voin kohdistaa ajatukseni ja huomioni esim. ympärilläni olevaan hyvään ja kauniiseen, terveeseen ja toimivaan.

Yritän jatkossakin valita elämässäni olevat yksi/kaksi/kolme asiaa, jotka ovat hyvin tai joissa olen tänään onnistunut. Arvioin niitä omalla skaalallani. Kaiken ei tietenkään tarvitse olla 100 % priimasti, mutta uskon, että rohkeasti omaa arkea ja elämää tutkailemalla alkaa löytyä ihanampia, parempia ja toimivia asioita.

Olosuhteita en aina voi muuttaa enkä sairaudesta eroon pyristellä, mutta voin valita suutelenko otsalle vai suulle. Haluan olla aktiivinen toimija, oppija ja tukija. Hoitovasteeni on hyvä, voimavaroista riittää nyt muillekin ammennettavaksi.

Näin luon merkitystä ja mielekkyyttä elämääni syövästä huolimatta, ja juuri sen takia.

Ihanaa syksyä!!