Valitse sivu

Kuinka voikaan ihmisen mieli olla niin vaihtelevainen: tarkastus lähenee, mutta juuri nyt olen rauhallinen. Toisinaan taas mieli poukkoilee ja hätäännys valtaa ajan ja olemisen. Tiedän senkin, että viimeistään käytävällä istuessani käy mielessä kuinka ihanaa olisi vaan paeta… mutta minne?

Nyt on hyvä näin. Kun mielen valtaa pelko, yritän pitää mielessäni Anthony de Mellon sanat kirjasta Havahtuminen:

“Tunteita tulee; hyviä ja pahoja – älä jää niihin kiinni”.

Helpommin sanottu kuin tehty. Joskus vain tämän lauseen muistaminen jo auttaa. Vaikeina hetkinä olen mieluimmin yksin. Seuraa en kaipaa, koska kukapa voisi sanoa mitään sellaista, joka tilannettani muuttaisi. Tuolloin haluan kuulua vain itselleni ja ajatuksilleni.

Tämä vuosi on selkiyttänyt myös sen, että henkisesti olen vahvempi kuin tiesinkään. Kun vielä oppisin hallitsemaan mielenliikkeet ja sisäisen lepatuksen. Oppisin tyynesti kohtaamaan kaiken, mikä eteen tulee, antamatta sen suistaa myös sitä hyvää mitä elämässä aina on tarjolla.

Loppuun sopiikin mielestäni loistavasti Dalai Laman lehtihaastattelusta nappaamani sanat:

“Jokainen kohtaa vaikeuksia. Ihmismieli on kuin meri. Suru, pelko ja epäluulo ovat kuin aaltoja. Ne tulevat ja menevät, mutta niiden alla syvä meri pysyy tyynenä.”

Tätä tyyntä mielenmaisemaa toivon kaikille kanssasiskoille.

Eelis

Kirjoittaja on juuri 60 vuotta täyttänyt mielenterveyshoitaja, joka sairastui kesällä 2018 munasarjasyöpään. Mielen hallinta, lohdun ja sisäisen rauhan löytäminen ovat sairastumisen myötä nousseet hänelle yhä tärkeämmiksi.

X