Välillä pohdin, milloin ihmiset kyllästyvät syöpäpäivityksiini. Itseänikin ne toisinaan kyllästyttävät. Toivon niiden kuitenkin muistuttavan siitä, miten arvokas lahja terveys on. Viime keväästä saakka kuntoni on laskenut tasaisen tappavaan tahtiin ja loppuvuodesta kroppa liittyi mukaan Suomea vallanneeseen lakkoaaltoon.
Kuukaudessa sain kuulla ennen niin stabiilin tilanteen muuttuneen totaalisesti: kasvain kasvaa sydämeen sisään, etäpesäkkeitä niin keuhkoissa kuin rintaontelossa. Tämä kaikki tapahtui kuukaudessa. Vielä marraskuussa elin aivan tavallista arkea.
Tammikuussa olin enemmän sairaalassa kuin kotona. Nyt jälkeenpäin ajatellessani olin luovuttanut; niin fyysisesti kuin henkisesti. Henkisesti olin aivan loppu kuulemaan päivittäin tilanteen vakavuudesta ja toivottomuudesta, ihmisten epäuskoisista katseista, kun he kuulivat, että syöpähoitojani jatketaan.
Onko virhe antaa toivottomalle toivoa? Olen aina suhtautunut realistisesti tilanteeseeni – tiedän, etten parane ja että tulen kuolemaan tähän. Se ei kuitenkaan sulje tarvettani saada kuulla alan ammattilaisilta kannustavia sanoja. En usko, että minua rikkovat pienet toivonkipinät ajatuksissani, olkoot ne kuinka mahdottomia tahansa.
Minut rikkoo toivottomuus.
Kiitos keuhko-osaston hoitaja, kun totesit sairaalasängyn vieressä, että elämä jatkuu ja etten ole lähdössä vielä minnekään. Kiitos syöpähoitajani, että jaksat aina kannustaa, pitää pääni kasassa ja minut hengissä. Kiitos syöpälääkärini, että jaksat yrittää. Olen saanut sinun ansiostasi elää elämäni parhaimmat vuodet.
Tänään oloni on parempi kuin pitkiin aikoihin. Pystyn hengittämään (aina plussaa) ja muistan taas, miten nauretaan. Tänään jaksan taas uskoa pieniin ihmeisiin.
Voi Emmi-kulta, tiedäthän, että toivoa on ainakin yhtä kauan kuin on toivojia, ja elämää…
Kiitos Seija, olet aivan oikeassa <3
Emmi olet arre. Ja olet itse toivonlähettiläs. Toivon että voin olla toivontuoja myös sinulle. Kirjoituksesi on tärkeä, kasvattava ja muisuttaa miten tärkeä on että luomme toivoa jokaisessa hetkessä.
Rakalta terveisiä metrin puuterihangesta:”aina pitää yrittää”.
Kiitos Rakka terveisistä, neiti saanu tänä talvena yrittää eteenpäin menemistä teidän lumikaaoksessa 😀 Otan mallia hänestä!
Emmi-rakas, kiitos kun kirjoitat ja kiitos, että kerrot. Toivoa on, niin kauan kuin on toivojia.
Ella, kiitos, olet aarre <3
Sanasi ja ajatuksesi ovat koskettavia, sillä niistä huokuu rakkaus elämään – siihen joka meille kaikille on suotu. Sanasi osoittavat, miten hieno persoona olet. Toivon, että jatkat kirjoittamista, sillä sanasi opettavat meitä. Olen onnellinen upeasta hoitajastasi. Juuri sinä ansaitset hänet. Olen onnellinen, että SINÄ OLET.
Kiitos Satu kommentistasi, arvostan sanojasi. Aurinkoista kevättä teille kaikille <3
Kirjoita, Emmi hyvä, näitä ajatuksiasi; ne ovat helmiä. Olet loistava kirjoittamaan. Istutetaan vielä puu jos toinenkin yhdessä tänä keväänä, eikös vain?
Kaisa, todellakin istutetaan! Kiitos kauniista sanoistasi, toivottavasti nähdään pian <3
Toivo on aina tarpeen! Sinä tiedät hyvin oman tilanteesi ja toivo on se millä porskuttaa eteenpäin. Valheellinen tieto ja kieltäminen vainnvahingoittaa . Toivoa on aina . Voimia ja rakkautta sinulle voimakas nainen
Usko, toivo ja rakkaus kulkevat yhdessä. Ei pidä koskaan unohtaa myös rukouksen voimaa – monia lääketieteellisiä ihmeitäkin on tapahtunut. Toivo antaa voimaa ja ilman lähimmäisten rakkautta elämä tuntuisi kylmältä.
Rukoile/rukoilkaa voimia kestämään tämä koettelemus. Jos ei ole hengellinen ihminen niin se saattaa tuntua jopa turhalta, mutta kaikkea kannattaa kokeilla.
Kiitos kommentistasi Leena Irja, mukavaa kevättä sinulle <3
Se on harmi, että toivo ja kieltäminen ymmärretään toistensa synonyymeinä. Näinhän se kuitenkaan ei ole. Kiitos kommentistasi, mukavaa kevättä sinulle <3
Voi paljon kevät aurinkoa sinulle Emmi