Tein oman valokuvasarjan vuonna 2012 julkaistuun näyttelyyn. Yritin käsitellä syöpään liittyviä lieveilmiöitä kohderyhmänä he, joilla ei ole omakohtaista kokemusta aiheesta.
Jälkikäteen minua on vähän nolottanutkin tuo draama, varsinkin oheisen morsiankuvan yhteydessä. Koin kuitenkin vahvasti, että asiasta pitää puhua. Monen nuoren naisen unelmat ovat särkyneet syöpädiagnoosin myötä.
Myös tulevaisuus on epävarma. Muut opiskelevat, luovat uraa, seurustelevat ja perustavat perhettä, kun sairastunut miettii, tuleeko toiveista koskaan totta, mistä syöpään sairastuneelle puoliso, miten parisuhde kestää, onko enää edes mahdollista saada omia lapsia.
Tästä halusin kuvassani puhua; kukat ovat kuihtuneet ja tuntuu, ettei nukkeleikeistä tulekaan todellisuutta.
© Tiina Aaltonen
• • •
Eilen haukoin henkeäni, kun katselin erään nuoren kohtalotoverini hääkuvia. Hän on ollut sekä onnekas että rohkea, ja jatkanut elämäänsä avoimin mielin. Kuvien joukossa oli yksi, joka sai minut kyynelehtimään vuolaasti. Täydellinen otos.
Siinä morsiuspari pitää toisiaan kädestä ja ylpeästi esillä on myös rinnankorjausleikkauksesta muistoksi jäänyt arpi. Kuvassa on kaikki; onni ja toivo.
Iloitsen kanssasi, suloinen pikkusiskoni Annika! Sylin täydeltä onnea, toivoa ja rakkautta teille molemmille. <3
Tiina
© Hanna Siili