Anni.
Tuntuu epätodelliselta. Tiesitköhän koskaan, kuinka suuren vaikutuksen teit niin kovin moneen ihmiseen? Me tavattiin maailman huonoimman syyn takia. Mutta kaiken syövän tuoman ikävän keskellä vertaistuki on asia, josta voi olla vaan kiitollinen. Ja sitä sinä todella olit meille Pikkusiskoille. Tsemppari. Periksiantamaton. Valtavan suuri sydän ja persoona. Koko tämänkin kevään kuin keltainen leskenlehti – raikas väriläiskä harmaan keskellä. Hieno Mimmi isolla M:llä. Sinun olisi pitänyt saada valloittaa maailma.
Kukaan ei toivo, että meidän joukko kasvaa. Siihen kun emme kuitenkaan voi vaikuttaa, niin pidetään parhaamme mukaan sinun asennetta yllä. Ja jatketaan vertaistukea sekä aloittamasi Annin potin kartuttamista, että tämä matka olisi edes vähän helpompi kulkea. Kukaan muu kuin saman kokenut kun ei voi tätä ymmärtää.
Yksi kommenttisi on jäänyt erityisesti mieleen alkutalvelta keskusteluun elämästä syövän kanssa ja sen uusimisen pelosta, siitä mitä uskaltaa tehdä tai suunnitella. Kuuntelit hetken ja sanoit omaan tyylisi osuvasti; entä jos vaan eläisit? Niinpä. Välillä tuntuu, että istut olkapäällä ja hekotat makeasti. Siitä tietää, että me kyllä valloitetaan tää maailma. Yhdessä.
Kiitos Anni, oli kunnia tutustua sinuun. Oot kirkkain tähti taivaalla.
Annin perheelle ja läheisille lämpimiä ajatuksia.
Pikkusiskot
