Valitse sivu

Ennen syöpää oli deittailurintamani jo surullisen kuuluisa, mutta voi pojat, kylläpä syöpädiagnoosi teki siitä entistäkin surkuhupaisamman.  Kaikenmaailman vipeltäjää oli tielleni eksynyt, mutta syöpä teki todellisen vedenjakajan tällä rintamalla. On rinnalle jääviä, ja on karkaavia. Valitettavasti karkaavat ovat yliedustettuna tässä kahden rodun kamppailussa. Karkaavien kasvoissa käy hetken verran ilmeetön paniikinhäivähdys heidän kuullessaan tilanteeni, ja tämän jälkeen sama lause pääsee jokaisen suusta: “Tämä ei ole syy miksi sinua en haluaisi tapailla.” Voihan se olla, että yksinkertaisesti olen vain luonnevikainen narttu, mutta koska syöpä on se helpompi vaihtoehto, syytän sitä.

Syöpä ja deittailu: Se on yhdistelmä, jolla ei vaan yksinkertaisesti voi saada mitään normaalia aikaiseksi. Melkein kolmekymppinen sinkkunainen kahden kissan kera sai vielä syöpäkortin lompakkoonsa, joten voi pojat, vientiä riittää. Syövässäni on se hyvä puoli, että se ei näy naamastani, ainakaan joka päivä. Sillä saankin soluttauduttua tehokkaasti terveiden sinkkujen maailmaan.

Osallistuin elokuussa Youth Cancer Europen viikonloppuseminaariin Liettuassa, missä nousi esille omassakin päässäni pyörinyt ajatus syöpätinderistä: ihan vain jo vertaistuen kannalta. Ei tarvitsisi enää miettiä milloin kertoo, miten kertoo, mitä kertoo, ja kertooko totuuden. Voisiko syövästä tullakin Amorin apulainen?

Leikkausarpeni on onneksi niin huomaamaton, että peittää vain puolet yläkropastani kaulasta alkaen, joten ensitreffeillä ei ainakaan puheenaiheet lopu, jos en piilota arpea. Joskus kokeilin valkoista valhetta arven suhteen, mutta pienessä sievässä kaatuminen ei omasta mielestänikään kuulostanut kovin uskottavalta. Olisi muuten tullut vedettyä aikamoiset lipat. Huivi on pelastanut monet treffit kiusallisten kysymysten tiimoilta.

Miksi siis tapailla syöpäläistä? Emme jaksa valittaa turhasta. Kun päivät pitkät tappelemme syövän kanssa, emme enää jaksa tapella sinun kanssasi. Osaamme suhtautua elämään hyvinkin rennosti verrattuna terveeseen väestöön. Tiedämme, että ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella, vaan ne oman tontin voikukat ja kotilot ovat parhaimpia.  Silmiemme pilke kertoo tuhansia tarinoita surusta, toivosta, ilosta ja menetyksestä.  Ennen kaikkea, olemme oppineet elämän haurauden ja katoavuuden; ja haluamme jakaa tämän hetken juuri sinun kanssasi.

Mutta sinä. Olet rohkea ja tasapainoinen, jotain,  mitä minä en aina ole. Otat syövän elämääsi vapaaehtoisesti, mikä on valtavan rohkeaa. Uskallat sukeltaa kylmään veteen silmät kiinni, kohdata monien pelon silmästä silmään. Kiitos. Sinulle, joka toivottavasti joskus tielleni eksyt.

X