Tänään oli taas yksi sellainen päivä.

Päivä, jolloin olisin halunnut kertoa äidille, kuinka ensimmäinen työvuoroni uusissa työtehtävissä sujui. Olisin halunnut kertoa uusista oudoista termeistä, uudesta työpisteestäni ja siitä, kuinka työpäivän jälkeen kävin meille molemmille tutun hotellin kuntosalilla ja saunassa rentoutumassa jännittävän päivän päätteeksi.

Viime viikolla aloitin kurssilla, johon äitikin ilmoittautui. Siellä puhuttiin rinta- ja munasarjasyöpäalttiudesta, saatiin tietoa ja vertaistukea. Ensimmäisen kurssipäivän jälkeen olisin halunnut soittaa äidille ja kertoa tuntemuksistani.

Äiti nukkui pois juuri ennen joulua. Hautajaisia vietettiin tammikuussa.

Minulla on ikävä. Niin pirunmoinen ikävä.

On ollut hienoa kirjoittaa tänne. Tämä oli meidän yhteinen projekti äidin kanssa. Kanava, jonka kautta sanoitimme tunteita ja ajatuksia.

Nyt tuntuu, että jatkan blogin kirjoittamista omalla nimelläni. Tämä on siis Me kaksi -osion viimeinen päivitys.

Kiitos teille, lukijat! Iloa ja valoa jokaiseen päiväänne.

Tytär