Päivitys 28.5. klo 19.00: päivän odottamisen jälkeen potilas on vihdoin päässyt Terhokotiin; hän ja hänen perheensä ovat nyt turvassa ja parhaassa mahdollisessa hoidossa.

* * *

Maanantaina 28.5.2018 päivitetty teksti:

Viime viikonloppuna nostimme esiin viimeisen keinon, eli hätähuutomme läheisen siskon puolesta. Hänen syöpänsä on levinnyt aivoihin ja aiheuttaa epileptisiä kohtauksia ja kouristelua. Hänet oli aiemmin viikolla (keskiviikkona) viety ambulanssilla pk-seudun neurologiselle osastolle, jossa hän valitti kipua. Sitä ei hoidettu hyvin. Hän oli ahdistunut ja levoton. Osastolla epäiltiin, että kipu on osin psyykkistä. Kivuissaan riuhtova potilas sidottiin lepositeillä sänkyyn, “ettei olisi vahingoksi itselleen”. Nostimme tästä haloon kanavissamme.

Viimen sunnuntaina potilas oli kivuttomampi. Meille kerrottiin, että onkologia on konsultoitu asiassa ja että hoito on linjausten mukaista. Häntä ei neurologisella osastolla hoideta päivystyspotilaana eikä ilmeisesti myöskään syöpäkipu ole asia, johon osastolla erityisesti paneudutaan. Toivomme, että nyt, viikon alkaessa, tämäkin asia korjaantuu.

Me Siskot olemme pahoillamme, että joudumme somekohulla ottamaan asioihin kantaa. Haluamme kuitenkin tuoda julki sen, että vaikka meille kuinka vakuutellaan kivun- ja syövänhoidon olevan Suomessa huipputasoa, tämä ei todellakaan aina käytännössä toteudu.

Nyt annamme hoitajille työrauhan. Toivomme rauhaa ja lohtua myös läheisille ja siirrymme tarkkailemaan tilannetta.

P.S. Nyt, kun emme enää toimi yhdistyksenä vaan yksityisinä ihmisinä, olemme erittäin iloisia siitä, että seuraatte ja tuette meitä. Pyysimme teiltä kommentteja tilanteeseen ja niitä tuli valtavasti. Kiitos jokaiselle! Teidän vuoksenne meidän äänemme pääsee kuuluviin. <3 Lue kaikki viestit alta.

“En voi käskeä enkä pakottaa. Mutta haluaisin uskoa, että sairaiden ihmisten kanssa päivittäin tekemisissä olevat ammattilaiset tietävät, mitä kipu on. Jos kyse olisi edes tavallisesta päänsärystä, siihen on annettava kipua hoitavaa lääkettä, jos siihen on valtuudet. Puhumattakaan niistä kivuista, joita syöpäpotilas kokee. Meistä kukaan ei halua kokea sellaista, mutta kaikkein pelottavinta on, ettei niiltä ihmisiltä, joihin potilaana on pakotettu luottamaan, välttämättä saisikaan hoitoa, kivunlievitystä tai empatiaa. Eihän se ole niin?”

Terveisemme Siskoa hoitaneelle neurologian osastolle: Toivomme, että seuraavalla kerralla hoidatte syöpäpotilasta kokonaisuutena, ette vain kouristelua ja epilepsiaa. Jos teillä ei ole tähän valmiuksia, pyytäkää apua tai toimittakaa potilas syöpäsairaalaan ammattimaiseen hoitoon.

Emme enää kertaakaan halua kuulla syöpäpotilaan vaikeroivan tuskissaan. Kipua pitää osata ja haluta hoitaa.

Terveisin Siskot ja Siskojen ystävät

 

PDF: viestit.